Matkani energiahoitojen maailmaan: kun keho alkoi puhua

”Ihan kuin olisin hoitanut kiveä.”

Nämä sanat jäivät soimaan mieleeni vielä pitkäksi aikaa ensimmäisen kraniosakraalihoitoni jälkeen. Hoitaja oli yrittänyt parhaansa, mutta kehoni oli niin lukossa, ettei se reagoinut juuri mitenkään. Olin kuin suljettu kirja, jonka sivuja ei saanut auki.

Mutta jostain syystä päätin jatkaa. Ehkä se oli uteliaisuutta, ehkä intuition hiljainen kuiskaus. Tai ehkä vain päättäväisyyttä löytää jotain, mitä en vielä osannut nimetä.

Kun keho alkoi avautua

Kraniosakraaliterapia tuli elämääni alun perin koirani kautta. Löysin hoitajan, joka hoiti sekä eläimiä että ihmisiä ja niin kutsuin hoitajan meille kotiin hoitamaan minua ja koiraani.

Ensimmäinen kerta ei siis tuottanut suuria elämyksiä.

Mutta jatkoimme hoitoja ja pikkuhiljaa jotain alkoi tapahtua. Kehoni alkoi avautua, pehmentyä. Osa hoidoista oli niin voimakkaita, etten pystynyt tekemään mitään useaan päivään. Opiskelin tuolloin, ja tekstin lukeminen tai ymmärtäminen oli aivan mahdotonta vielä muutama päivä hoidon jälkeen.

Se oli outoa, melkein pelottavaakin. Mutta samaan aikaan ihmeellistä. Aloin huomata pieniä, mutta merkittäviä muutoksia: olkapääni olivat samalla tasolla. Keho tuntui vetreämmältä. Jotain oli liikkunut sisälläni, vaikka hoito itsessään oli tuntunut vain kevyeltä kosketukselta, jos sitäkään.

Uteliaisuus vei minut eteenpäin

Minua alkoi kovasti kiinnostaa, millainen tämä hoitomuoto oikein on. Miten jokin, mikä tuntuu niin vähäiseltä, voi vaikuttaa niin voimakkaasti? Aloin etsiä tietoa ja keskustelemaan hoitajani kanssa erilaisista hoitomuodoista.

Sitä kautta löysin energiahoidot.

Varasin ajan ihanan Reetta Enroosin Energiapisteelle, ja menin ensimmäiseen energiahoitooni avoimin mielin mutta myös hieman epäillen. Voisiko tämä todella toimia?

Pian huomasin, että energiahoidot olivat tehokas hoitomuoto.

Välillä hoidot tuntuivat jopa liian voimakkailta. Asioita, tunteita, vaikka mitä alkoi nousta pintaan. Se oli raskasta.

Intensiivinen parantumisprosessi

Jostain syystä päädyin varaamaan hoitoja noin 1,5–2 viikon välein muutaman kuukauden ajan. Oikeastaan se oli aika hyvä idea, vaikka välillä tuntuikin raskaalta.

Rytmi muodostui sellaiseksi, että joka toinen hoito nosti esiin kaikenlaista – vanhoja tunteita, muistoja, jumeja – ja sitten seuraava hoito auttoi niistä eroon. Se oli kuin kerroksittaista purkamista, yksi kerros kerrallaan.

Muistan erityisesti yhden kerran, kun menin hoitoon niin väsyneenä, että pelkästään autolla sinne meno vaati suuria ponnisteluita. Ajattelin, etten jaksa, etten kestä, että minun pitäisi peruuttaa.

Mutta menin kuitenkin.

Hoidon jälkeen olo oli kevyt ja virtaa oli tullut lisää. Olin kuin uusi ihminen. Se hetki vakuutti minut täysin energiahoitojen tehosta.

Tämä ei ollut plaseboa. Tämä oli jotain todellista.

Oppimisen polku alkoi

Hoidon vaikutukset innostivat minua niin paljon, että halusin oppia lisää. Kävin Suomen energiahoitajien 1-kurssin energiahoitamisesta.

Kurssi oli mielenkiintoinen ja avasi ajatusmaailmaa johonkin aivan uuteen. Mutta jotenkin se hoitomuoto ei vain tuntunut täysin oikealta. Jatkoin kuitenkin hoitamista silloin tällöin, mutta jotain puuttui.

Sitten tuli Reiki.

Kun löytää oman tiensä

Reiki tuli eteeni vähän sattumalta tai ehkä juuri oikeaan aikaan. Olin kesällä jutellut sukulaiseni kanssa energiahoidoista, ja hän kertoi käyneensä joskus reikikurssilla. Tämä jäi mieleen.

Kun samana syksynä huomasin ilmoituksen Jyväskylässä järjestettävästä Reiki 1 -kurssista, ilmoittauduin heti. Jokin sisälläni tiesi, että tämän haluan kokeilla.

Kurssi oli hieno. Energia oli minulle tuttua aiemmista hoidoista ja omista kokeiluista, mutta nyt se sai uusia muotoja. Osaamiseni ja ymmärrykseni laajeni. Opin hoitamaan itseäni ja harjoittelin hoitamista myös perheenjäseniin.

Reiki tuntui oikealta. Se resonoi kanssani tavalla, jota en osaa täysin sanoin selittää. Se vain oli.

Tästä innostuneena kävin myös Reiki 2 -kurssin, joka antoi hyvät valmiudet muiden hoitamiseen laajemmin.

Aloin pikkuhiljaa hoitamaan enemmän, sekä ihmisiä että eläimiä.

Aluksi ajattelin, että haluan hoitaa vain eläimiä. Se tuntui turvalliselta ja omalta tavaltani olla läsnä maailmassa.

Mutta jotenkin myös ihmisten hoitaminen alkoi kiinnostaa. Ja nyt olen hoitanut molempia.

Eniten olen hoitanut koiria, mutta myös muutaman hevosen. Hevosten hoitaminen kiinnostaisi minua erityisen paljon, on jotain ihmeellistä siinä, miten suuret ja voimakkaat eläimet voivat olla niin herkkiä ja vastaanottavaisia energialle.

Jokainen hoidettava on ainutlaatuinen. Eläimet ovat usein suoria ja avoimia energiansa kanssa. Ihmiset tuovat hoidon syvyyttä ja moninaisuutta. Molemmat opettavat minulle jotain uutta joka kerta.

Polku jatkuu

Kun katson taaksepäin, näen pitkän ja mutkikkaan polun. Se ei ole ollut suora eikä helppo. Se on vaatinut kärsivällisyyttä, rohkeutta ja halua kohdata itseään.

Mutta jokainen askel on ollut tärkeä. Jokainen hoito, jokainen kurssi, jokainen kohtaaminen on opettanut minulle jotain.

En ole enää se kivi. Olen avautunut, pehmennyt, löytänyt oman tieni.

Ja nyt haluan jakaa sen myös muille, sekä ihmisille että eläimille, jotka kaipaavat hoitoa, lämpöä ja läsnäoloa.

Polku jatkuu koko ajan, se ei pääty tähän, hoitoni saa varmasti tulevaisuudessa erilaisia muotoja, syvennän oppimaani ja tulen löytämään erilaisia energiahoitomuotoja. Koen tämän vain rikkaudeksi.

Jos tarinani kosketti sinua, tai jos olet utelias kokemaan reikihoidon, ota yhteyttä. Olisin iloinen saadessani kohdata sinut ja tarjota sinulle tai lemmikillesi sen, mitä itse olen saanut kokea: syvän paranemisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin.