Kun keho puhuu – mitä jano yrittää kertoa sinulle? 

Havahduin itse jokin aika siihen, että juonko tarpeeksi päivän aikana. Kesällä tulee juotua automaattisesti enemmän, mutta kun kelit kylmenee, vähenee myös veden juonti. Veden määrää lisättyäni olen huomannut, että myös janon tunne on voimistunut tai sitä tulee useammin. Keho siis selkeästi kaipaa enemmän vettä ja nyt kun se on sitä alkanut lisää saamaan, huomaan että se vaatii myös sitä. 

Olen pohtinut myös sitä, kuinka janon tunnistamisella ja sen huomioimisella voidaan helposti huomioida omaa kehoa. Kuinka paljon arjessa ohitetaan kehon viestejä, varsinkin niitä pienimpiä. Jano on monesti viesti, joka jää huomiotta. Keho voi huomattavasti paremmin, kun huomioimme sen viestejä. Jos on ohittanut paljon eri viestejä, jostain on aloitettava harjoittelu ja janon tunteen huomaaminen ja sen sammuttaminen on oivallinen harjoitus kehon viestiä tunnistamiseen ja niiden priorisoimiseen. 

Janon tunteen huomioiminen ei ole lopulta mitenkään helppoa. On niin paljon muuta tekemistä, että tuntuu, ettei koko ajan kerkiä kiinnittämään huomiota yhteen asiaan. Ja myöskin se, että jos huomioi, että janottaa, muistaa keskeyttää sen mitä on tekemässä ja muistaa juoda. 

Veden monta merkitystä

Jano on yksi kehon varhaisimmista ja selkeimmistä viesteistä ja silti se ohitetaan helpoimmin. Nykyinen arki on täynnä ärsykkeitä, keskeytyksiä ja tehtäviä, jotka opettavat aivoja sivuuttamaan hienovaraiset sisäiset signaalit. Keho ei kuitenkaan lakkaa puhumasta siksi, että mieli on kiireinen. Se vain korottaa ääntään, jos sitä ei kuulla ajoissa.

Kun tunnet itsesi janoiseksi, kyse ei ole vain täyttämättömästä tunteesta, vaan elimistön merkistä, ettei keho ole tasapainossa. Jano on kehon hellävarainen viesti ennen suurempia oireita ja juuri siksi siihen pitäisi aina tarttua. Kuuntelemalla tätä varhaista signaalia on mahdollista estää se ketju, joka usein johtaa väsymykseen, päänsärkyyn, keskittymisen heikkenemiseen, hermoston ylivireyteen ja lopulta palautumisen vaikeutumiseen.

Tämä artikkeli tarkastelee janon merkitystä sekä fysiologisesti että hermoston ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Lisäksi se avaa, miten veden juominen voi toimia paitsi biologisena perustoimintona, myös pienenä päivittäisenä rituaalina, hetkenä, jossa suhde omaan kehoon vahvistuu.

Janon tunne, mitä keho yrittää kertoa?

Moni kokee janon ärsyttävänä, pienenä keskeytyksenä, joka tulee usein väärään aikaan.  Mutta biologisesti jano ei välttämättä kerro elimistön häiriöstä, vaan se on osa kehon turvajärjestelmää. Janon tunne aktivoituu, kun veren tilavuus tai suolapitoisuus muuttuu, toisin sanoen, kun solut alkavat menettämään vettä ja niiden toiminta hidastuu.

Keho ei lähetä tällaista viestiä kevyesti, vaan jano on varoitus. Sen idea on estää tilanteen kehittyminen pidemmälle. On merkityksellistä huomata myös ajallinen ulottuvuus:
jano on yleensä myöhäinen signaali. Usein keho on jo valmiiksi kevyessä nestevajeessa, kun tunne nousee tietoisuuteen. Siksi janon kuunteleminen ei ole pelkkää reagointia, se on oppimista kuulla itseä ennen kuin viesti kovenee.

Veden juomisen fysiologia, mitä tapahtuu, kun keho kuivuu

Vesi on kirjaimellisesti elintoimintojen perusedellytys. Jokainen solu, jokainen sähköinen impulssi hermostossa ja jokainen hormonien kuljetus tarvitsee vettä toimiakseen oikein.

Mitä nestevajaus auheuttaa?

• veri paksuuntuu → sydän kuormittuu
• aivojen solujen aineenvaihdunta hidastuu → muisti ja keskittyminen heikkenee
• hermoston johtuminen häiriintyy → ärtyisyys ja kuormittumisherkkyys kasvavat
• kehon lämpötila nousee helpommin → väsymys ja päänsärky lisääntyvät
• kortisolitasot nousevat → palautuminen hidastuu

Kuivuminen ei siis näy heti suurina oireina, vaan ensin pieninä tuntemuksina, ajatus ei kulje, hermo palaa nopeammin, ärsyttää ilman syytä, päätä kiristää tai tuntuu, kuin keho olisi puoli askelta jäljessä kaikessa.

Näissä hetkissä vesi ei ole pieni helpotus, vaan suorastaan fysiologinen korjausliike, se palauttaa solujen toimintaympäristön normaaliksi.

Hermosto, olotila ja nesteytys, miten alhainen nesteytys näkyy mielessä ja energiassa

Nesteytys vaikuttaa suoraan hermoston toimintaan. Hermosolujen viestintä perustuu sähköisiin signaaleihin, ja nämä signaalit edellyttävät oikeaa nestetasapainoa. Kun keho kuivuu kevyestikin, hermosto tulkitsee tilanteen potentiaalisesti uhkaavaksi. Tämä yksin riittää nostamaan sympaattista (stressi-)hermostoa ja laskemaan parasympaattista (palautumis-)aktiivisuutta.

Käytännössä tämä tuntuu kehossa ja mielessä näin:

• ärsyyntyminen nousee nopeammin
• keskittymiskyky pirstaloituu
• kehotuntemukset vahvistuvat (esim. sydämen tykytys, sisäinen rauhattomuus)
• pienetkin tehtävät tuntuvat raskaammilta
  
• levollisuus katoaa, vaikka mitään ei “olisi vialla”

Nestevajaus elimistössä on se ei vain vähennä fyysistä suorituskykyä, se muuttaa hermoston tulkintaa todellisuudesta.

Kun hermosto ylivirittyy nestevajeen seurauksena, palautuminen vaikeutuu ja silloin ihminen on alttiimpi kaikelle muulle kuormitukselle. Pieni nestevaje voi siis olla yksi hiljainen taustatekijä, joka selittää “outoa kuormittumista” arjessa ilman näkyvää syytä.

Herkkyys kehon viesteille, miten oppia kuuntelemaan kehoa 

Useimmat ihmiset oppivat kuulemaan kehon vasta, kun se huutaa: päänsärky, uupumus, levottomuus, keskittymisvaikeudet, ahdistava tunne rinnassa. Olisi hyvä oppia kuuntelemaan kehon pienempiäkin viestejä, vähän kuin kuiskauksia.

Herkkä kehotietoisuus ei synny kehon vahtimisesta, vaan huomaamisesta. Se rakentuu pienistä huomiosta pitkin päivää:

• milloin suu alkaa tuntua kuivalta?
• tuleeko jano aina samaan vuorokaudenaikaan?
• lisääntyykö ärtyisyys samaan aikaan kuin nestevaje?
• lisääkö kahvin juominen janoa vai peittääkö se sen?
  

Kun janoa alkaa tarkkailla ilman tulkintaa, siitä tulee informaatio, ei ärsyke.
Tätä samaa metodia voi käyttää myös muihin signaaleihin: nälkä, väsymys, jännitys, levottomuus, kylmä, tarve liikkua tai levätä. Kehon viestit muodostavat järjestelmän, jota voi oppia lukemaan.

Jano on yksi helpoimmista aloituskohdista, koska se toistuu usein ja on helppo korjata.

Vesi rituaalina: pidä juomataukoa myös henkisenä palautumishetkenä

Veden juominen voi olla pelkkä mekaaninen teko  tai se voi olla arkinen hengähdys, mikrotauko työpäivän lomassa, jossa keho ja mieli kohtaavat. Kun ottaa lasin vettä tietoisesti, siihen sisältyy myös viesti keholle, että se tulee huomatuksi ja sen tarpeisiin vastataan. 

Henkisestä näkökulmasta vesi on enemmän kuin neste, se on kirkkauden, puhdistumisen, virtaamisen ja elinvoiman symboli. Kun vettä juo pysähtyen, ei vain keho nesteydy, vaan myös mieli hiljenee hetkeksi. Vesi muistuttaa tärkeistä asioista, yksinkertainen riittää, perusasiat kannattelevat ja keho on ystävä ei vihollinen.

Ei tarvita mitään suurta seremoniaa, riittää, että vaikka kerran päivässä täytää lasin raikkaalle vedellä ja päättää: tämä on hetki, jossa kohdistan huomion omaan kehooni ja annan sille sen mitä se haluaa tällä hetkellä.

Jano on ensimmäinen opettaja

Kehomme on tärkeä osa meitä ja meidän pitäisi muistaa laittaa se monessa kohtaa tehtävälistamme kärkeen. Ilman hyvinvoivaa kehoa, emme voi suorittaa muita niitä tärkeiksi kokemiamme asioita. 

Jano on yksi kehon rehellisimmistä ja varhaimmista viesteistä. Se ei tule kritiikkinä vaan varoituksena, korjausliikkeenä, mahdollisuutena pysähtyä ennen kuin tasapaino horjuu pidemmälle. Kun janon kuuntelemisesta tekee tavan, oppii vähitellen samaa myös muissa viesteissä, ennen kuin mieli ehtii selittää tai sivuuttaa ne.

Lasi vettä on fysiologinen teko, mutta myös viesti itselle:  minä olen valmis kuulemaan ennen kuin keho joutuu huutamaan.

Keho ei vaadi täydellisyyttä, vaan yhteistyötä.