Sisäinen itsenäisyys, kun opit olemaan oman kehosi johtaja
Itsenäisyys. Sana, joka herättää tunteita. Kun ajattelemme itsenäisyyttä, ajattelemme usein vapautta, omia valintoja, kykyä päättää omasta elämästä. Mutta mitä itsenäisyys oikeasti tarkoittaa arjessa, kehosi tasolla?
Minulle itsenäisyys merkitseen myös sitä, että olen oppinut olemaan oman itseni ja kehoni johtaja. En vain ajelehti lehtenä laineilla vaan hallitsen itseni, tunteeni ja suuntani. Kaikkiin olosuhteisiin en voi vaikuttaa, mutta itseeni voin. Sain tästä taannoin muistutuksen kortin muodossa. Voimaeläimeni peura tuli muistuttamaan siitä, että olen itseni johtaja, vien itse itseäni eteenpäin.
Johtajuuteen kuuluvat myös rajat, kun asettaa rajoja, pitää osata myös sanoa ”ei”.
Ei silloin, kun keho sanoo ”tämä on liikaa”. Ei silloin, kun hermosto huutaa ”tarvitsen lepoa”. Ei silloin, kun herkkyyteni muistuttaa ”tämä ei ole minulle”.
Tämä ei ole ollut helppoa. Olen oppinut sen hitaasti, erehdysten kautta, kuunnellen kehon viestejä vasta sitten, kun ne ovat jo huutaneet. Vieläkin opettelen ja erehdyn, toivottavasti nykyisin vain vähän vähemmän.
Kun keho sanoo ei, mutta mieli sanoo kyllä
Muistan kerran, kun ostin punavalolampun. Olin innoissani, olin lukenut sen hyödyistä ja halusin kokeilla. Ohjekirja suositteli 10-30 minuutin käyttöä päivittäin. Ajattelin: ”Aloitan 20 minuutilla, se on varmasti turvallista.”
Kolmen päivän jälkeen kehoni kertoi totuuden. Janotti koko ajan. Uni oli levotonta. Keho oli ylikuormittunut. Vaikka mieli sanoi ”tämä on hyvää minulle”, keho sanoi ”tämä on liikaa”.
Lopetin. Aloitin uudestaan, 7 minuutilla, pari kertaa viikossa. Ja huomasin, että se riitti. Keholleni se oli täysin riittävästi.
Tämä on sisäistä itsenäisyyttä. Se on kykyä kuulla kehoa, vaikka ohjekirja, mieli tai ulkopuolinen paine sanoisi jotain muuta.
Herkkyys opettaa rajoja
Kehoni on herkkä. Se reagoi nopeasti ruokaan, hoitoihin, ärsykkeisiin, stressiin. Pitkään ajattelin, että se on heikkous. Että minun pitäisi olla vahvempi, kestää enemmän, selvitä samalla tavalla kuin muut.
Mutta vähitellen olen ymmärtänyt: herkkyys ei ole heikkous. Se on viisautta. Se on kehon tapa sanoa: ”Kuuntele minua tarkasti. En kestä sitä, mitä monet muut kestavät. Mutta kun kuuntelet löydät tasapainon.”
Sisäinen itsenäisyys on sitä, että opit kunnioittamaan näitä rajoja. Että opit sanomaan:
”En voi tulla, olen liian väsynyt.”
”Tämä on minulle liikaa.”
”Tarvitsen rauhaa.”
Ilman selityksiä. Ilman syyllisyyttä. Vain kuuntelemalla kehoa ja toimimalla sen mukaan.
Hermosto ei kysy lupaa
Yksi tärkeimmistä oivalluksista, jonka olen oppinut energiahoitojen ja oman kehoni kanssa elämisen myötä, on tämä: hermosto ei kysy lupaa.
Se ei katso kalenteriasi ja mieti, sopiiko nyt olla väsynyt. Se ei odota, että sinulla on aikaa levätä. Se vain reagoi. Kun kuormitus on liikaa, se siirtyy ylikierroksille. Kun lepoa ei tule, se jää sinne.
Ja silloin kehosi alkaa puhua. Ensin hiljaa: jännitys hartioissa, pinnallinen hengitys, pieni ärtyisyys. Sitten kovemmin: univaikeudet, kipu, ahdistus.
Sisäinen itsenäisyys on kykyä kuulla näitä ensimmäisiä hiljaisia viestejä. Ennen kuin keho joutuu huutamaan.
Miten opit kuuntelemaan kehoa?
Jos tunnet, että olet menettänyt yhteyden kehoosi, että elät päivät läpi ajatuksilla, tehtävillä ja ulkoisilla odotuksilla, mutta et kuule kehon viestejä, aloita tästä:
1. Huomaa jano
Jano on yksi kehon varhaisimmista ja yksinkertaisimmista viesteistä. Mutta kuinka usein ohitat sen? ”Juon kohta, ensin teen tämän.” ”Ei nyt ole aikaa.”
Seuraavan kerran, kun huomaat janon, pysähdy. Keskeytä kaikki. Mene juomaan. Priorisoi keho kaiken muun edelle.
2. Tunne hengitys
Sulje silmät hetkeksi. Aseta käsi rintasi päälle. Hengitä syvään. Tunne, miten ilma virtaa sisään ja ulos. Onko hengityksesi pinnallista? Syvää? Rauhallista? Kiireistä?
Hengitys kertoo, missä tilassa hermostosi on. Kun opit huomaamaan hengityksen, opit huomaamaan myös stressin.
3. Kysy keholta: mitä tarvitset?
Aamulla, ennen kuin avaat puhelimen tai ryhdyt tekemään tehtäviä, kysy keholtasi: ”Mitä sinä tarvitset tänään?”
Ehkä se sanoo: lepoa. Ehkä se sanoo: liikettä. Ehkä se sanoo: hiljaisuutta.
Kuuntele. Ja jos voit, anna sille sitä, mitä se pyytää.
Vapaus on vapautta stressistä
Itsenäisyyspäivä muistuttaa meitä vapaudesta. Mutta todellinen vapaus ei ole vain ulkoista – se on myös sisäistä.
Se on vapautta kuunnella omaa kehoasi.
Se on vapautta asettaa rajoja.
Se on vapautta sanoa ei, kun keho sanoo ei.
Kun opit tämän, keho alkaa luottaa sinuun. Se tietää, että sitä kuullaan. Että sen viestit ovat tärkeitä. Että sinä huolehdit siitä.
Ja silloin se alkaa puhua hiljemmin. Se ei tarvitse enää huutaa, koska tiedät, että kuuntelet.
Sisäinen itsenäisyys on matka. Se ei tule yhdessä yössä. Se tulee pienissä valinnoissa: kun valitset levon suorituksen sijaan, kun valitset kuuntelun kiireen sijaan, kun valitset kehosi ulkoisten odotusten sijaan.
Jos tunnet, että olet menettänyt yhteyden kehoosi, muista: se odottaa sinua. Se on valmis puhumaan, jos vain pysähdyt kuuntelemaan.
Sinulla on lupa levätä. Sinulla on lupa sanoa ei. Sinulla on lupa kuunnella kehoasi.
