Herkkyys: kehon, mielen ja aistien hienovaraista viisautta

Herkkyys on ominaisuus, joka saa ihmisen aistimaan ja reagoimaan ympäristöönsä tavallista syvemmin. Se näkyy monella tasolla,  kehossa, mielessä, tunteissa ja jopa energiatasolla. Moni herkkä ihminen tunnistaa sen siitä, että reagoi voimakkaasti esimerkiksi meluun, kiireeseen, tuoksuihin, sosiaalisiin tilanteisiin tai muiden ihmisten tunnetiloihin.

Tutkimusten mukaan noin 15–20 % ihmisistä on synnynnäisesti erityisherkkiä (engl. Highly Sensitive Person, HSP). Kyse ei ole sairaudesta tai häiriöstä, vaan hermoston rakenteesta: herkän ihmisen aivot prosessoivat tietoa ja aistiärsykkeitä syvällisemmin kuin useimmilla muilla. Tämä voi tarkoittaa suurta empatiakykyä, luovuutta ja intuitiota,  mutta myös ylikuormittumisen riskiä, jos ärsykkeitä on liikaa.

Herkkyys kehollisena kokemuksena

Herkkyys ei ole vain henkinen tai emotionaalinen piirre, vaan myös kehollinen. Herkkä hermosto reagoi herkemmin ympäristön viesteihin. Joillakin tämä ilmenee fyysisinä tuntemuksina; sydämen tykytyksenä, ihon kutinana, jännityksenä vatsassa tai väsymyksenä vilkkaiden päivien jälkeen.
Kehon viestit eivät kuitenkaan ole vihollisia, vaan ne kertovat, missä oma raja kulkee. Kun opimme kuuntelemaan kehoa, opimme myös suojelemaan itseämme liialta kuormitukselta.

Herkkyys ihmissuhteissa ja työssä

Herkkyys tuo mukanaan valtavan empatian ja kyvyn eläytyä toisten tilanteisiin. Herkkä ihminen huomaa usein pieniä sävyjä toisten ilmeissä, äänensävyn muutoksia ja energioita, joita moni muu ei aisti. Tämä tekee heistä usein erinomaisia kuuntelijoita, hoitajia, luovia tekijöitä ja rinnalla kulkijoita.
Toisaalta sama empatiakyky voi johtaa siihen, että herkkä ihminen imee itseensä liikaa muiden tunnetiloja ja uupuu, jos ei osaa suojata omaa energiaansa. Siksi rajojen tunnistaminen ja palautuminen ovat herkän ihmisen tärkeimpiä taitoja.

Rajat ja palautuminen: herkän elämän perusta

Herkkyyden kanssa eläminen ei tarkoita, että pitäisi oppia “sietämään enemmän”, vaan että oppii elämään oman rytminsä mukaan. Palautumisen hetket,  hiljaisuus, luonto, meditatiivinen tekeminen, rauhallinen musiikki, hengitysharjoitukset tai energiahoidot,  auttavat hermostoa palaamaan tasapainoon. Herkkyys kukoistaa, kun se saa tilaa ja turvaa. Liiallisessa kuormituksessa se alkaa sattua, mutta lempeässä ympäristössä se muuttuu viisaudeksi, joka ohjaa elämää oikeaan suuntaan.

Herkkyys voimavarana

Kun herkkä ihminen oppii tunnistamaan oman luontonsa ja kunnioittamaan sitä, herkkyydestä tulee supervoima.Se voi tarkoittaa kykyä lukea tilannetta syvemmin, luoda taidetta tai työtä, joka koskettaa muita, tai hoitaa toisia intuitiivisesti ja tarkasti. Herkkyys ei estä vahvuutta, se antaa sille juuret. Se opettaa, että voima ei aina näy äänenvoimakkuudessa tai ulkoisessa kovuudessa, vaan kyvyssä pysyä yhteydessä itseensä silloinkin, kun maailma on levoton.

Herkkyys on kutsu elää tietoisemmin.Se on muistutus siitä, että meidän ei tarvitse kovettaa itseämme tullaksemme vahvoiksi, päinvastoin. Kun herkkyyden hyväksyy ja sen kanssa oppii elämään, siitä tulee viisas, syvällinen ja lempeä voima, joka rikastuttaa kaikkea ympärillä olevaa.

Herkkyys ei ole liikaa. Se on tarkkaa, hienovaraista ja elävää. Ja juuri siksi se on lahja, jota maailma tarvitsee. 

Hyvän englanninkielisen testin erityisherkkyydestä löydät tohtori Elaine Aronin sivuilta täältä.